tiistai 20. syyskuuta 2011

lopulta olemme kuitenkin yksin

Pyydän, ota mukaasi kaikki, kun lähdet,
vie mukanasi syysillat ja naurusi
En osaa elää ilman tuota kaunista ihmistä,
minun pitäisi oppia

Olen viettänyt päiväni
ja laskenut kymmeneen rauhoittuakseni
se ei saa mitään katoamaan,
koska en voi kadota itseltäni
vaikka olen jo eksynyt


Ehkä pelkäämme kuollaksemme,
rakkautta tai jotakin
Nyt haluan antaa sinulle aikaa
toivon, että käytät sen hyvin

Tiedän, että aurinko laskee taas pian
ja valaisee maailman syrjäisempää puolta

Olen väsynyt kuvitteluun,
koska petyn siihen mitä näen
se on vain tila, kuin avaruus

Ja tänä iltana haluan että kuulet minut,
voit nähdä minun kimaltelevan
Olen uponnut lumeen, talveen
Kulta, olen väsynyt puhumaan
enää sanaakaan

(c) Veera

5 kommenttia:

  1. onks joku kuollut? :O

    VastaaPoista
  2. XD ei. teki mieli vaa tehä tommone (: ku sain niin kivoi kuvii ja toi teksti sopii tohon

    VastaaPoista
  3. onpas tää blogin taso laskenut. lähinnä naurattaa nää teiniangstit ja "taiteelliset" valokuvat :/ nyt sitä tasoa takasin sinne mitä se oli esim veera's little thingsin aikoina.

    VastaaPoista
  4. ano: joo, kyl meki ollaan huomattu, et taso on laskussa. :D ehkä se on tää syksy-talvi mikä tekee tepposensa, eikä oo fiilis olla pihalla tai liikuttaa persettä mihinkään suuntaan niin tää jää usein tälläseks.

    parhaamme yritetään ja toivottavasti suunta on täst sitvaa ylöspäin!

    VastaaPoista

Tiny Finger Point Hand With Heart